23.1.1989

Espoon kihlakunnanoikeuden päätös 1.4.1986

Kihlakunnanoikeus on A:n, B:n, C:n ja D:n Kiinteistö Oy Viherlämpöä vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että Kiinteistö Oy Viherlämpö oli harjoittanut lämpökeskustoimintaa Espoon Viherlaaksossa. Yhtiön lämpökeskuksen piipusta oli vuoden 1984 alkupuolen aikana useita eri kertoja päässyt lähiympäristöön nokea. Nokea oli tällöin myös laskeutunut A:n ja hänen myötäpuoltensa autojen maalipinnoille. Autot olivat olleet pysäköityinä lämpökeskuksen läheisyydessä merkityillä pysäköintipaikoilla. Suoritetussa tutkimuksessa noen oli todettu sisältäneen rikkiä ja vanadiinia. Tutkimuksen perusteella annetussa lausunnossa oli todettu, että jos nokilaskeumaa ei pesty heti pois autojen maalatuilta pinnoilta, maali voi vaurioitua pysyvästi.

Kun oli selvitetty, että autojen päälle oli laskeutunut sanottuja myrkyllisiä aineita sisältävää nokea ja että noella oli ollut syövyttävä vaikutus, ja kun todistajana kuultu henkilö oli kertonut oman autonsa maalipinnan vastaavasta syystä syöpyneen niin, että auto oli vakuutuksen perusteella ylimaalattu, kihlakunnanoikeus on pitänyt selvitettynä, että autojen maalipinnat olivat Kiinteistö Oy Viherlämmön ympäristöön päästämän noen vaikutuksesta vaurioituneet niin, että vaurioiden korjaaminen vaati autojen ylimaalaamista.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei lämpöyhtiön toimintaa voitu pitää vaarallisena tai muutoinkaan sellaisena toimintana, että sen harjoittaja tuottamuksestaan riippumatta olisi vastuussa laitoksen aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta. Toiminta oli kuitenkin luonteeltaan sellaista, että vapautuakseen korvaamasta sen aiheuttamia vahinkoja toiminnan harjoittajan tuli näyttää, etteivät vahingot olleet johtuneet sen tuottamuksesta. Tässä tapauksessa oli selvitetty, että nokipäästöjä oli esiintynyt vuoden 1984 alkupuolella useampien kuukausien aikana ja että yhtiö oli siten tiennyt niistä. Helmikuussa 1984 Espoon kaupungin ympäristönsuojelutoimisto oli suorittanut ilmansuojelulain 18 §:n mukaisen tarkastuksen, jossa oli havaittu nokihiukkasia 50-100 metrin etäisyydellä laitoksen piipusta pysäköityjen autojen maalipinnoilla. Espoon kaupungin terveysvirasto oli kehottanut yhtiötä ryhtymään toimenpiteisiin lämpökeskuksen päästöjen pienentämiseksi. Näiden seikkojen nojalla kihlakunnanoikeus on katsonut, ettei yhtiö ollut näyttänyt, etteivät sanotut päästöt johtuisi sen huolimattomuudesta. Tätä arviota ei muuttanut se, että laitoksessa määräajoin suoritetuissa tarkastuksissa laitoksen laitteissa ei sinänsä ollut todettu vikoja.

A:lle ja hänen myötäpuolilleen aiheutuneen vahingon määrän osalta kihlakunnanoikeus on todennut, että vaaditut määrät perustuivat luotettavina pidettäviin arvioihin. Ylimaalaus, jonka suorittamiseen vaaditut määrät perustuivat, oli tarpeen vaurioiden korjaamiseksi. Toisaalta tällainen toimenpide merkitsi sitä, että autojen arvo nousi verrattuna niiden arvoon ennen vahingon syntymistä.

Tällä perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut, että Kiinteistö Oy Viherlämpö oli velvollinen korvaamaan ylimaalauksesta aiheutuneet kustannukset vain osittain. Kihlakunnanoikeus on todennut A:n ja B:n autojen olleen vuosimallia 1982, C:n auton vuosimallia 1980 ja D:n auton vuosimallia 1979. Kihlakunnanoikeus on katsonut, että yhtiö oli velvollinen korvaamaan A:n ja B:n vahingoista 75 prosenttia, C:n vahingosta 60 prosenttia ja D:n vahingosta 50 prosenttia. Näillä perusteilla yhtiö on velvoitettu suorittamaan vahingonkorvauksiksi D:lle 1.871 markkaa 50 penniä, C:lle 3.349 markkaa 20 penniä, A:lle 4.125 markkaa ja B:lle 3.712 markkaa 50 penniä, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen A:n osalta 14.9.1984 lukien ja muiden osalta 14.7.1984 lukien.

Lisäksi Kiinteistö Oy Viherlämpö on velvoitettu korvaamaan A:n ja hänen myötäpuoltensa yhteiset oikeudenkäyntikulut 5.000 markalla 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.1.1988

Hovioikeus, jonne yhtiö valitti vaatien kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä, ja velvoittanut yhtiön korvaamaan A:n, B:n, C:n ja D:n yhteiset vastauskulut hovioikeudessa 1.000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

Yhtiön lämpökeskuksessa on vahinkojen tapahtuma-aikaan poltettu raskasta polttoöljyä. Öljyn epätäydellisen palamisen ja keskuksen laitteiden käyttöhäiriöiden seurauksena keskuksen savupiipusta on toistuvasti levinnyt ympäristöön muun muassa rikkiä ja vanadiinia sisältänyttä nokea poikkeuksellisen paljon, vaikka piipussa on ollut savukaasujen puhdistin. Noki on aiheuttanut A:n ja hänen myötäpuoltensa autoille kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetut vauriot. Koska yhtiö, joka on ollut tietoinen toistuneista nokipäästöistä, ei ole näyttänyt, etteivät käyttöhäiriöt ole johtuneet yhtiön laiminlyönneistä laitoksen asianmukaisessa hoidossa, yhtiö on vastuussa aiheuttamistaan vahingoista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Yhtiö velvoitetaan korvaamaan A:n, B:n, C:n ja D:n yhteiset vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1.200 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.